Ota suunta -tapahtuma
24. maaliskuuta 2017
klo 8.30 – 13.00
Ilmoittaudu »

Nuoriso muuttaa Suomea – ota suunta

Perheyritysten liitto ry

Miten nuoret suomalaiset näkevät Suomen ja oman tulevaisuutensa Suomessa? Millainen paikka Suomi on asua ja elää kymmenen vuoden päästä? Haluavatko nuoret yrittäjiksi? Entä mitä ajattelevat perheyritysten nuoret tulevaisuudestaan?

Tutustu perheyritysten jatkajapolvelle tehtyyn kyselyyn ja laajaan nuorisotutkimukseen. Tutustu myös Aleksiin, Neaan, Mikaelaan, Konstaan, Mariaan ja Tuureen siihen, millaisen suunnan he ovat ottaneet. Millaisen suunnan sinä otat? #otasuunta

Aleksi Arpiainen

Minulle taisi olla selvempää kuin isälle, että lähden perheyritykseen mukaan, mutta en oikein uskaltanut sanoa sitä hänelle.

Olen aina katsonut isää ylöspäin. Mielestäni hän on onnistunut tosi hyvin. Se nosti omaa rimaa korkealle.

Kun kerroin ajatuksistani, isä oli myönteisesti yllättynyt.

Olen ollut mukana yrityksen eri osa-alueilla siitä saakka, kun olin 6-vuotias. Isä toi mökille pieniä tiivisteitä, joita pystyin tekemään onkimisen lomassa. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta ehkä hän yritti vähän vaikuttaakin minuun, kehittää oikeaan suuntaan.

Olen 32-vuotias, ylpeästi tamperelainen. Nyt olen ollut kolme ja puoli vuotta täyspäiväisesti mukana perheyrityksessämme Tampereen Tiivisteteollisuudessa. Isäni Matti on sen toimitusjohtaja.

Isän kanssa on ollut todella rikastuttavaa tehdä töitä. Jaamme työhuoneen, ja siten olen saanut ihan uudenlaisen kokemuksen isästä.

Saan yrityksessä tehdä omat virheeni ja olen saanut aidosti vastuuta. Itsensä toteuttaminen on sitä, että saa ja voi tehdä monenlaisia asioita, oppia ja saa haastaa itsensä ja työyhteisön.

Minulle suurin liikkeellepaneva voima on, että saan olla mukana mielenkiintoisissa jutuissa.

Oma isyys on antanut perspektiiviä. En ota kaikista pienistä asioista niin paljon stressiä.

Vastuuta perheyrityksestä ei voi missään tapauksessa verrata vastuuseen omista lapsista, mutta jotakin samaa tunteessa on. Perheyritys on vain lainassa, olen lenkkinä ketjussa ja vastuussa paitsi menneille myös tuleville sukupolville.

Mietin joskus – mutta enemmän leikilläni – jatkavatko lapseni joskus perheyritystä. Enemmän kyse on kuitenkin arvoista, joita toivon heidän jakavan: työnteon ja vastuunkantamisen tärkeys, muiden arvostaminen ja kiinnostus muita kohtaan.

Ainakin haluan välittää rehellisesti hyvät ja huonot asiat: yrittäminen antaa paljon mahdollisuuksia, mutta sen eteen on uhrattava paljon. Ainakin aikaa.

Nea Backström

Kun palasin Espooseen perheyritykseen, koin tärkeäksi hyvittää ne vuodet, jotka olin ollut yhtiön ulkopuolella töissä.

Halusin näyttää osaamistani ja tuoda esille uusia ideoita, mutta myös osoittaa sitoutumistani yrityksemme kehittämiseen. Moni perheyrityksen jatkajapolveen kuuluva varmasti kokee samanlaista näyttämisen tarvetta.

Jos on syntynyt yrittäjäperheeseen, usein odotetaan, että ura tehdään oman perheen yrityksessä. Nuo odotukset ja mielenkiinto kansainvälisiä suuryrityksiä kohtaan saivat minut hankkimaan työkokemusta ulkomailta. Jos ei ole ollut töissä muualla kuin omassa perheyrityksessä, jää ilman kokemuksia erilaisten yritysten toimintatavoista, yrityskulttuurista ja hierarkioista.

Työskentelin Lontoon analyytikkotaloissa seitsemän vuotta. Sitouduin yrityksiin ja työkavereihin kuin he olisivat perhettä, ja paneuduin työsuoritukseeni täysillä. Perheyrittäjyydelle ominainen kova työmoraali on DNA:ssani.

Sisarukseni ovat työskennelleet perheemme MTB-Siivouspalvelussa jo vuosia. Itse aloitin siellä vasta viime vuoden tammikuussa. Olen oppinut paljon, mutta myös tuonut yritykseemme uutta osaamista. Pohdin joskus, onko perheellä ehkä liian suuria odotuksia minua kohtaan.

Suurin ero ulkopuolisella työnantajalla ja perheyrityksessä työskentelyn välillä on, että ulkopuolisella työtehtävät määräytyvät useimmiten tietyn roolin mukaan. Perheyrityksessä kaikki tekevät sitä, mitä kulloinkin tarvitaan. Vastaan perheyrityksessämme markkinoinnista, mutta hoidan tarvittaessa tilapäisesti vaikkapa puhelinvaihdetta tai laskutusta. On aina ajateltava yhteisön parasta.

Omilla teoilla ja saavutuksilla on vaikutus monen perheenjäsenen elantoon ja yrityksen imagoon, jolloin paine onnistua on kova.

Tunnen nöyrää ylpeyttä siitä, että saan olla sisarusteni kanssa mukana kehittämässä yritystämme ja kantamassa vastuuta monen ihmisen työpaikasta. Olen nyt 34-vuotias, minun aikani tässä on vasta alkamassa.

Mikaela Wikström

Ei kai ihmisen tässä vaiheessa tarvitse vielä tietää, mitä isona haluaa tehdä. Minusta ei tunnu siltä, että vielä olisi kiire mihinkään suuntaan.

Uskon jotenkin kohtaloon, voi tapahtua jotakin, joka muuttaa kaiken.

Ei isänikään vielä tiedä, mitä haluaa tehdä – ja hän on sentään jo kohta eläkkeellä!

Joskus haaveilin eläinlääkärin tai fysioterapeutin työstä. Opintojeni ohessa olin pankissa töissä, mutta valmistumiseni jälkeen halusin tehdä jotakin muuta. Paikallaan istuminen ei sovi minulle.

Olen kotoisin Kauniaisista ja nyt 27-vuotias. Olen energinen ja ehkä vähän hosuva. Yritän koko ajan ehtiä tekemään jotakin, jokainen sekunti pitäisi hyödyntää. Aiemmin laskettelin kilpaa, nyt haluan muun muassa oppia tanssimaan ja pelata tennistä aiempaa enemmän.

Nykyisin olen harjoittelijana Perheyritysten liitossa. Olen huomannut, että pidän erityisesti erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Tykkään tavata ihmisiä, ja järjestän mielelläni erilaisia juttuja myös kavereilleni. Tuntuu, että saatan olla oikealla polulla.

Moni kaverikin luulee, että perheyritykseen pääsee automaattisesti. On vähän harmillista, että tällaisia ennakkoluuloja on. Perheyrityksemme Sarlin Groupin neljännessä polvessa meitä serkuksia on kymmenen. Isät ovat sanoneet, että kaikki kymmenen eivät voi olla siellä häärämässä. Jos yrityksessämme on auki työpaikka, joudun hakemaan sitä ihan samalla tavalla kuin muutkin. Isoäitini on korostanut, että omistajuus ei takaa vielä mitään.

Joskus minua mietityttää, missä olen viiden vuoden kuluttua. Työelämä muuttuu koko ajan, ja mahdollisuuksia on niin paljon. Haluaisin ainakin hyödyntää kielitaitoani ja lähteä vielä ulkomaille töihin. Toisinaan mietin, pitäisikö perustaa oma yritys. Tai jos siskoni keksii, että voisimme yhdessä perustaa yrityksen, lähtisin siihen ehkä mukaan.

Itsensä toteuttaminen motivoi perheyritysten nuoria

Enemmistö perheyritysten jatkajapolvesta kokee, että vanhemmat luottavat heidän kykyihinsä. Oma osaaminen on silti todistettava tekemällä yrityksessä muita enemmän töitä.

Mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, perinne ja kunnianhimo. Nämä motivoivat eniten perheyritysten jatkajapolvea yritysten omistamiseen.

Perheyritysten liitto selvitti tammikuussa yhdessä pro gradu –työtään tekevän Anssi Katajan kanssa liiton nuoren polven eli nextien näkemyksiä nykyisyydestä ja tulevaisuudesta perheyrityksissä. Kyselyyn vastasi 116 liiton noin 600 nextistä.

Yritysten jatkajapolvi suhtautuu tulevaisuuteen hieman optimistisemmin kuin suomalaiset nuoret kaikkiaan. 59 prosenttia kyselyyn vastanneista uskoo, että kymmenen vuoden kuluttua Suomi on parempi paikka asua ja elää kuin nyt. Kaikkiaan suomalaisista nuorista näin ajattelee 54 prosenttia. Tavallinen keskiluokkainen perhe-elämä ei jatkajapolvea niinkään innosta. 68 prosenttia on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että he eläisivät mieluummin toisin.

Selvä enemmistö, 77 prosenttia myös ajattelee, että työtä ja perhe-elämää voi olla vaikea perheyrityksissä erottaa toisistaan.

Into uuden liiketoiminnan synnyttämiseen on jatkajapolven keskuudessa korkealla. Peräti 70 prosenttia vastanneista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä ”ajatus oman yrityksen perustamisesta houkuttelee minua”.

Sukupolvien välistä railoa ei kyselyssä näy, mutta neljännes perheyritysten nuorista on sitä mieltä, että vanhempi sukupolvi ajattelee liikaa itseään.

Vastanneista 75 prosenttia kokee, että vanhempi polvi luottaa heidän kykyihinsä.

Nuoren jatkajapolven paineita se ei kuitenkaan poista. Kyselyyn vastanneista nexteistä 82 prosenttia uskoo, että perheenjäsenen täytyy tehdä yrityksessä muita kovemmin töitä todistaakseen osaamisensa.

Perheyritysten liiton kyselyyn vastanneista 85 prosenttia on jo mukana perheyrityksen toiminnassa. Alle puolet kertoo, että heille on jo tarjottu selkeä urapolku kohti yrityksen johtoa. 64 prosenttia kertoo, että he haluaisivat jatkaa operatiivissa johtotehtävissä.

Nexteistä suurin osa uskoo, että yrityksen omistus pysyy perheyrityksenä ainakin seuraavat viisi vuotta.

Mielipiteet tulevaisuuden haasteellisuudesta jakautuvat: 41 prosenttia vastanneista arvioi, että perheyrityksen toiminnan jatkaminen Suomessa on jokseenkin tai erittäin haasteellista. 37 prosenttia taas pitää sitä jokseenkin tai erittäin helppona.

Nextien mielestä perheyrityksen omistajan tärkein tehtävä on huolehtia yrityksen kannattavuudesta. Toiseksi tärkeimmäksi tehtäväksi nousee työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen.

Lisätietoa tutkimuksesta: kirsi.holtta@perheyritys.fi

Tuure Boelius

En usko kouluun, vaan tekemällä oppimiseen. Jos tubettamisesta olisi koulu, sen voisin käydä.

Olen Porista, nyt 16-vuotias, yhdeksännellä luokalla. Ensi syksystä aion panostaa YouTube-videoiden tekemiseen. Toivon, että tubettamisesta tulee minulle ammatti. Oman kanavan aloitin vuosi sitten. Jo nyt minulla on sen verran sponsoreita, että voisin elättää itseni tubettamalla.

Kaikista tärkeintä on aitous, en yritä esittää mitään, mitä en ole. Voin käsitellä kaikkia asioita, kanava on sellainen kaikkien ajatusteni kaatopaikka.

Olen harrastanut tanssia kuusi vuotta, klassista balettia, nykytanssia ja jazztanssia. Olen myös ollut mukana muun muassa Tom of Finland –musikaalissa Turussa. Aion hakea opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, mutta vasta joskus myöhemmin.

Vanhempani tajuavat ihan hyvin, etten vielä ensi syksynä halua jatkaa koulua. Katson, mihin elämä vie. Lähipiirissäni kaikki ihmiset ovat yritteliäitä.

Perheen tuki merkitsee minulle todella paljon. En olisi hirveän pitkälle pötkinyt ilman sitä. Äiti pitää huolen aikataulutuksista, ja isäkin auttaa. Minulla on myös sisko, joka on vuoden ja viisi kuukautta nuorempi kuin minä.

Suomessa on hienoa se, että täällä on kesä ja talvi. Olen tottunut asumaan täällä, täällä ovat kaikki muistot, ne pitävät kiinni Suomessa. Suomi on juuri sopivan iso ja pieni. Suomi on myös mielestäni tosi suvaitsevainen maa.

Olen nyt kiinni juuri tässä hetkessä ja nautin siitä, että pääsen tekemään erilaisia juttuja.

Maria Kangaskortet

Etsin omaa juttuani pitkään. Oikeastaan voisi sanoa, että olen kerännyt rohkeutta. En uskonut olevani tarpeeksi hyvä.

Olen 26-vuotias opiskelija. Olen kotoisin Suomussalmelta, muutimme Helsinkiin, kun olin 6-vuotias. Olen naimisissa ja minulla on tytär, Isla.

Vuonna 2014 uskalsin viimein hakea opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Lahden Muotoiluinstituuttiin. Sisään pääsi vain yhdeksän hakijaa, pääsin ensimmäisellä yrityksellä. Olin silloin raskaana, ja opinnot aloitin viime syksynä.

Tuntuu, että vasta nyt olen valmis opiskeluun. Äitinä minulla on vain tietty aika päivästä käytettäväksi opintoihin, ja saan työt tehtyä tehokkaasti, kun tiedän, että minulla on vaikkapa vain kaksi tuntia aikaa. Kritiikkiä tulee paljon, ja nyt minulla on itsevarmuutta ottaa sitä vastaan.

En usko, että mikään taito on synnynnäistä. Luovuus ei ole jotakin annettua, vaan jos on intohimoinen ja näkee paljon vaivaa, kaikessa kehittyy. Minä olen aina piirtänyt todella paljon. Toivon, että joskus tulevaisuudessa pääsen työskentelemään jonkin ison suomalaisen brändin kanssa.

Isla täyttää pian kaksi vuotta. Suomi on minusta hyvä ja turvallinen paikka elää, vaikka hallituksen leikkaukset ovat vaikuttaneetkin opiskelijan talouteen. Isla on hyvässä päiväkodissa, ja koulujärjestelmä on edelleen hyvä.

Olen kuvannut arkeani nyt puolisen vuotta, sitä ennen kirjoitin blogia. Minulla ei ole mitään mottoa tai slogania. Pikemminkin haluan tuoda esiin, että onni on arjessa, ja että vaikka elämässä tapahtuu kurjia asioita, kannattaa keskittyä hyvään ja nauttia siitä.

Konsta Linkola

Aloitin valokuvauksen jo lukiolaisena, kun olin vaihto-oppilaana Saksassa. Isäni ehdotti saman tien, että laittaisin toiminimen pystyyn.

Minulla siis oli yritys jo 16-vuotiaana. Olen kasvanut ajatukseen, että intohimosta voi tehdä liiketoimintaa. Alun perin ajattelin, että minusta tulisi ammattilaskettelija tai vuorikiipeilijä.

Olen 23-vuotias ja kotoisin Järvenpäästä. Nyt opiskelen yrittäjyyttä ja tiimijohtajuutta Tampereen ammattikorkeakoulussa. Uuden oppiminen ja työstä nauttiminen on minulle menestymistä. Parhaiten se toteutuu, kun teen hyvien tyyppien kanssa yhteistyötä.

Olen aina ollut kyseenalaistaja ja toivon, että useammat uskaltaisivat kyseenalaistaa asioita. Opiskelin valokuvausta taideyliopistossa Berliinissä, mutta vuoden jälkeen koin, että koulu oli antanut minulle kaiken. Taiteen opettaminen on hemmetin vaikeaa. Nuorilla on erilainen näkemys. Kaikki kaipaavat mentoreita, mutta en halua kasvaa valmiiseen muottiin taiteilijana tai ihmisenä.

Vuonna 2011 National Geographic valitsi minut Pohjoismaiden kuvakilpailun voittajaksi.

Koen, että pystyn vaikuttamaan yhteiskuntaan taiteeni kautta. Politiikkakin kiinnostaa, mutta vain hieman. Uskon, että Suomi tulee muuttumaan lähivuosina merkittävästi. Joukkoistaminen lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Olen reissannut paljon. Suomessa on älyttömän helppo asua. Ei minulla ole täällä mitään rajoitteita. Minulle sanotaan usein, että olen vähän hiljainen. Uskon, että suomalaisten hiljaisuus ja sen kunnioittaminen on voimavara. Viihdyn luonnossa. Toisenlaisissa tilanteissa olen hyvinkin ekstrovertti.

Suomalainen nuori on valmis tekemään lujasti töitä

Nuoret suomalaiset ovat vahvasti sitoutuneita Suomeen ja valmiita tekemään kovasti töitä, kertoo Perheyritysten liiton Taloustutkimuksella teettämä laaja nuorisotutkimus.

15–35-vuotiaista suomalaisista 53 prosenttia on täysin sitä mieltä, että he ovat valmiita työskentelemään lujasti, jotta he saisivat itselleen ja perheelleen entistä paremman elintason. Kaikkiaan samansuuntaisesti ajattelevia on 87 prosenttia nuorista.

Selvä enemmistö nuorista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että kaikkien terveiden ja työikäisten suomalaisten pitää elättää itsensä työllä.

Yrittäjyys kiinnostaa. Nuorista 44 prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä ”minua houkuttelee ajatus, että perustaisin oman yrityksen”. Kaikkein myönteisimmin yrittäjyyteen suhtautuvat alle 20-vuotiaat. Pienillä paikkakunnilla ja maaseudun haja-asutusalueilla yrittäjyyteen on enemmän kiinnostusta kuin muualla Suomessa.

Miehet ovat hieman innostuneempia yrittäjyydestä kuin naiset.

Enemmistö nuorista pitää tärkeänä, että he saavat vakituisen työpaikan. Vielä tätäkin tärkeämpää nuorille on, että he pystyvät vaikuttamaan siihen, mitä työpaikalla tehdään ja että työajasta voi sopia joustavasti elämäntilanteen mukaan.

Nuorille merkittävää on myös se, että yritys, jossa he työskentelevät, maksaa veronsa Suomeen ja työllistää ihmisiä pääosin Suomessa.

Parempaa kohti

Vaikka nuoren sukupolven mielestä asiat eivät nyky-Suomessa ole parhaalla mahdollisella tolalla, enemmistö (54 prosenttia) uskoo, että kymmenen vuoden päästä Suomi on parempi paikka asua ja elää kuin nyt. Kaikkein valoisimmin tulevaisuuteen suhtautuvat 15–19-vuotiaat. Heistä 63 prosenttia uskoo, että Suomi on menossa nykyistä parempaan.

Selvä enemmistö nuorista tuntee itsensä ennen muuta suomalaiseksi. Jos nuoret voisivat vapaasti valita asuinmaansa, yli 70 prosentin valinta olisi Suomi.

Jos nuoret saisivat puoli vuotta vapaata aikaa ja heillä olisi saman verran rahaa käytettävissään kuin tavallisesti, peräti 63 prosenttia käyttäisi ajan matkusteluun. Noin viidennes nuorista oleskelisi kotona ja viettäisi aikaa perheensä ja läheistensä kanssa. 17 prosenttia käyttäisi vapaan harrastamiseen.

Osa rajaisi äänioikeutta

Enemmistö nuorista ei pidä vanhempaa sukupolvea itsekkäänä omien etujen ajajana. Nuorista 36 prosenttia on kuitenkin täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että vanhempi polvi ajattelee liikaa itseään eikä nuorempia polvia.

Tuntemukset heijastuvat myös päätöksentekoon: selvä enemmistö on sitä mieltä, että äänestäminen kuuluu kaikille äänestysikäisille. Silti viidennes nuorista olisi valmis rajaamaan äänestämisen vain työikäisen väestön oikeudeksi. Eniten näin ajattelevia on miehissä (26 prosenttia) ja perussuomalaisten (43 prosenttia) ja pienpuolueiden kannattajissa (49 prosenttia).

Puolet nuorista on sitä mieltä, että media vaikuttaa paljon siihen, mihin suomalainen yhteiskunta kehittyy. Myös kuluttajien omat valinnat (46 prosenttia), suomalaiset yritykset (44 prosenttia), kansainväliset suuryritykset ja puolueet (40 prosenttia) vaikuttavat nuorista paljon Suomen kehitykseen.

Sen sijaan vain 17 prosenttia nuorista arvioi, että ay-liikkeellä on paljon vaikutusta Suomen suuntaan. Työantajajärjestöillä paljon vaikutusta on 24 prosentin mielestä.

Laajan nuorisotutkimuksen teki Taloustutkimus Oy Perheyritysten liiton toimeksiannosta. Tutkimus tehtiin marraskuussa 2016, ja siihen vastasi satunnaisotannalla yhteensä 1047 henkilöä, jotka ovat 15–35 vuotiaita. Reilu puolet haastatteluista tehtiin puhelimitse, loput Taloustutkimuksen internetpaneelissa. Otos edustaa tilastollisesti Suomen väestöä kyseisissä ikäryhmissä. Tutkimuksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Tutkimus­tulokset

Perheyritysten liitto teetti Taloustutkimuksella kyselyn 15–35-vuotiaille suomalaisille.
Lataa tutkimusraportti (ppt).

Koko tutkimusaineiston voit tilata: kirsi.holtta@perheyritys.fi

Perheyritysten liitto ry